Kategoria: Tasa-arvo koulutuksessa

Kategoriat
Tasa-arvo koulutuksessa

Miksi puhe kielitaidosta voi rodullistaa?

Ammattikoulussa haastattelemani opiskelijat ja opettajat puhuivat paljon kielitaidosta ja sen merkityksestä koulutusvalintoja tehdessä. Joskus kielitaidosta puhumisen taakse kuitenkin kätkeytyi muutakin, kuten rodullistamista eli henkilön oletettuun rotuun liittyviä käsityksiä. Lue lisää juuri julkaistusta artikkelistani Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education, sekä tästä blogitekstistä!

Puhe kielitaidosta voi kätkeä taakseen rasismia

Puhe kielitaidosta on usein keskiössä, kun puhutaan ”maahanmuuttajien” koulutusvalinnoista. Vaikka kielitaito on hyvin tärkeää, voi puheen taakse käytkeytyä muutakin. Puhe ”maahanmuuttajien kielitaidosta” voi olla rodullistavaa ja sen avulla voidaan esimerkiksi puolustella rasistisia, syrjiviä käytäntöjä (ks. lisää Rosa and Flores 2017: raciolinguistic perspectives).

Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että teemme usein automaattisesti jonkinlaisia oletuksia toisen ihmisen ”rodusta”. Esimerkiksi haastattelemani opiskelijat kategorisoivat toisiaan ”maahanmuuttajiksi” ja ”suomalaisiksi” perustuen toistensa ihonväriin, pukeutumiseen, puhetapaan tai siihen, milloin ja mistä toinen oli muuttanut Suomeen. Näin rodusta ei puhuttu ääneen, mutta rotuun ja etnisyyteen liittyvät seikat kuitenkin vaikuttivat siihen, miten kukin nähtiin. Myös opettajat käyttivät samoja kategorisointeja.

Tämäntyyppinen rodullistaminen on hyvin arkista, eikä sitä useinkaan voi estää, sillä se tapahtuu mielessämme automaattisesti. Tärkeämpää onkin analysoida, miten rodullistaminen esimerkiksi koulussa tapahtuu, kuinka se vaikuttaa, sekä muuttaa syrjintää aiheuttavia käytäntöjä ja oletuksia.

Nejä rodullistavaa diskurssia ammattikoulussa

Identifioin artikkelissa nejä diskurssia kielitaidosta ja maahanmuuttajuudesta. Näistä diskursseista kolme ensimmäistä kannustavat opiskelemaan ammattikoulussa, mutta ovat silti myös omalla tavallaan rodullistavia. Neljäs diskurssi eli puhe erittäin korkean tason kielitaidosta on epäkannustava ja syrjivä.

Ensimmäinen ammatilliseen koulutukseen kannustava diskurssi määrittelee ammatillisen koulutuksen ”maahanmuuttajille sopivana”. Sopivuudelle ei kuitenkaan löydy perusteita näin yleisellä tasolla ja diskurssin negatiivinen puoli on, että lukio ja yliopisto ikään kuin määrittyvät epäsopiviksi. Ei ole mitään syytä olettaa, että esimerkiksi suomen kieltä olisi helpompi oppia ammattikoulussa kuin lukiossa.

Toinen diskurssi idealisoi ”työteliäitä maahanmuuttajia”. Vaikka tälläinen puhe kuulostaa pinnalta positiiviselta, se kuitenkin sisältää oletuksen siitä, että maahanmuuttajiksi määriteltyjen ihmisten tulee olla erityisen mallikelpoisia saadakseen töitä. Opiskelijoiden kanssa keskusteltaessa kävikin ilmi, että erityinen työteliäisyys liittyy usein tilanteeseen, eikä ole niinkään yksilön ominaisuus.

Kolmannen diskurssin mukaan työllistymiseen tarvitaan ”riittävä suomen kielen taito”. Tämä diskurssi kannustaa oppimaan suomea. Haastattelemallani kone- ja tuotantotekniikan luokalla työssäoppimispaikkojen löytyminen ja työssä pärjääminen myös näyttivät väitteen todeksi. Opettajat olivat ylpeitä siitä, että heidän opiskelijansa osaavat ”ammatilliset taidot”, vaikka kielitaidossa joillain olisikin parantamisen varaa, näin ollen erottaen nämä eri taidot toisistaan.

Hammastekniikan luokalla puhe kielitaidosta oli toisenlaista. Suomen kielen osaamisen standardit kuvattiin toisinaan niin korkeiksi, että niiden oppiminen kuulosti lähes mahdottomalta. Opiskelijat myös kertoivat näkevänsä syrjintää kielitaitopuheen takana.

Mitä uutta tässä on?

Artikkeli tarjoaa esimerkin siitä, kuinka rodullistaminen tapahtuu ammattikoulun arjessa, ja kuinka rodullistava puhe voi ohjata koulutus- ja ammattivalintoja. Aiempaa tutkimusta rodullistavasta puheesta ammattilisessa koulutuksessa on vähän verrattuna peruskoulua ja yliopistoja koskevaan tutkimukseen. Kuitenkin ammattikoulu on erityinen konteksti esimerkiksi siksi, että se linkittyy muita koulutusasteita kiinteämmin työelämään. Tämä artikkeli vahvistaa keskustelua rodullistamisesta nimenomaan ammatillista koulutusta koskevassa kirjallisuudessa.

Diskurssi ammattikoulusta sopivana ja ”realistisena valintana maahanmuuttajille” on tullut esille aiemmassakin tutkimuksessa (ks. esim. Tuuli, Brunila ja Lahelma 2019). Tämä tutkimus tuo kuitenkin esille, että puhe sopivasta valinnasta voi olla harhaanjohtava: osa ammateista, joihin ammattikoulusta valmistutaan, saattaa olla ”suljettuja ammatteja”, joihin maahanmuuttajiksi nähtyjä henkilöitä ei juuri rekrytoida.

Artikkeli tuo esille myös sen, että puhe kielitaidosta voi olla hyvin erilaista eri koulutusohjelmien välillä. Erot liittyvät esimerkiksi eri teollisuudenaloilla oleviin käsityksiin siitä, kenet pitäisi työllistää ensin. Erot liittyvät myös taloudellisiin suhdanteisiin ja yritysten kokoon, sekä siihen, toimitaanko ammatissa yleensä julkisella vai yksityisellä sektorilla.

Käytännön merkitys

Rasismin peittäminen esimerkiksi kielitaidosta puhumisen taakse ei auta ratkaisemaan ongelmaa, vaan pelkästään piilottamaan sen. Kun syrjinnästä ja sen seurauksista voi keskustella esimerkiksi ammatinvalinnan ohjauksessa tai ammattiin opiskellessa, opiskelijat voivat lähteä avoimesti pohtimaan omia ratkaisujaan, eikä heidän tarvitse huomata ajautumistaan umpikujaan vasta valmistumisen jälkeen. Ammattikouluissa tarvitaankin enemmän työkaluja ja pedagogiikkaa rasismista keskusteluun ja anti-rasististen käytäntöjen juurruttamiseen.

Opettajakunnan moninaistumisesta olisi myös hyötyä, sillä näin opiskelijat saisivat paremmin itseään vastaavia esikuvia opettajista. Lisäksi tutkimus tuo esille sen, että pitää löytää lisää keinoja puuttua työpaikoilla tapahtuvaan syrjintään esimerkiksi rekrytoinnissa. Etenkin pienet yritykset saattavat tarvita tässä muita enemmän tukea.

Tutkimuksen toteutus

Haastattelin artikkelia varten hammastekniikan ja kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoita ammattikoulussa. Haastateltaviksi valikoitui kummankin aineen osalta yksi luokka, josta haastattelin kaikki haastatteluun haluavat opiskelijat. Haastatelluista hammastekniikan opiskelijoista 9/11 ja kone- ja tuotantotekniikan opiskeljoista 9/12 oli muuttanut Suomeen aikuisena tai teini-iässä. Lisäksi haastattelin samojen aineiden opettajia, yhteensä kolmea opettajaa.

Lisätietoa

Lue tämän blogitekstin pohjana oleva artikkeli kokonaisuudessaan:

Tanhua, Inkeri (2025) Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education. Journal of Vocational Education and Training, published online 2025. https://doi.org/10.1080/13636820.2025.2543591

Tutustu muuhun ammattilisen koulutuksen tutkimukseen rodullistamisesta ja maahanmuuttajuudesta:

Mustonen, Sanna (2021) “I’ll Always Have Black Hair”–Challenging Raciolinguistic Ideologies in Finnish Schools. Nordic Journal of Studies in Educational Policy 7 (3): 159–168. https://doi.org/10.1080/20020317.2021.2000093

Nazir, Mohammed Bilal (2023) Choosing Vocational Courses: Why Twelve British Pakistani Males Selected Vocational Courses at the Age of 16. Journal of Vocational Education and Training, published online 2023. https://doi.org/10.1080/13636820.2023.2248626

Puranen, Pauliina (2025) Vocational Educators Navigating Raciolinguistic Ideologies in Finnish Vocational Education. Journal of Language, Identity and Education, published online 2025. https://doi.org/10.1080/15348458.2025.2539809

Kurki, Tuuli, Kristiina Brunila, and Elina Lahelma (2019) Constituting Immigrant Care Workers Through Gendering and Racialising Practices in Education. Nordic Journal of Migration Research 9 (3): 329. https://doi.org/10.2478/njmr-2019-0009

Tanhua, Inkeri (2023) The gendering of technology education: minority ethnic students’ experiences of a women-dominated vocational dental technology programme. NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 31(3), 264–278. https://doi.org/10.1080/08038740.2022.2131908

Kategoriat
Tasa-arvo koulutuksessa

KOTAMO-hankkeen loppuraportti julkaistu

KOTAMO-hanke selvitti, miten sukupuolten tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja monimuotoisuus toteutuvat suomalaisissa korkeakouluissa ja miten niitä voidaan edistää. Hankkeen loppuraportti julkaistiin 7.11. ja se on ladattavissa opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta: suomeksi ja englanniksi

Etniset vähemmistöt kokevat syrjintää akateemisella uralla

Hankkeen toteuttaman kyselyn mukaan etnisiin vähemmistöihin kuuluva opetus- ja tutkimushenkilöstö koki syrjintää lähes kaksi kertaa useammin kuin ne vastaajat, jotka eivät määritelleet kuuluvansa etniseen vähemmistöön (ks. Taulukko alla). Vastaajilta kysyttiin omista syrjinnän kokemuksista viimeisen kahden vuoden aikana korkeakoulun toimintoihin liittyen.

Taulukko – Syrjinnän kokeminen etnisen taustan mukaan (osa hankkeen kyselyn tulosraporttia, sivu 64)

Syrjinnän kokemukset liittyivät etenkin uralla etenemiseen. Uralla etenemisen ongelmat tulivat esille myös kysymyksessä, joka kysyi vastaajien halusta ja mahdollisuuksista jatkaa akateemisella uralla.

Ammattikorkeakouluissa etniseen vähemmistöön kuuluvista vastaajista 15 prosenttia ja etniseen enemmistöön kuuluvista 8 prosenttia koki, ettei pysty pysty jatkamaan akateemisella urallaan, vaikka haluaisi. Ammattikorkeakouluissa työskentelee muita kuin Suomen kansalaisia ylipäätään hyvin vähän, vain noin 2 prosenttia opetus- ja tutkimushenkilöstöstä.

Yliopistoissa etniseen vähemmistöön kuuluvista vastaajista 21 prosenttia ja etniseen enemmistöön kuuluvista 18 prosenttia koki, ettei pysty pysty jatkamaan akateemisella urallaan, vaikka haluaisi. Suomen yliopistoissa on muihin Pohjoismaihin verrattuna suhteellisen vähän ulkomaista henkilökuntaa. Professoritasolla oli vuonna 2018 ulkomaista henkilökuntaa Suomessa 10 prosenttia, Ruotsissa 24 prosenttia ja Norjassa 30 prosenttia.

Etnisen tasa-arvon toteutumista opetus- ja tutkimushenkilöstön keskuudessa suomalaisissa korkeakouluissa on tutkittu hyvin vähän. Rasismia ja rodullistamista ei ole tutkittu juuri ollenkaan. Olemassa olevasta kirjallisuudesta voit lukea julkaisun sivuilta 37-38.

Sukupuolten tasa-arvossa vielä parannettavaa

Sukupuolten tasa-arvo edistyy akateemisella uralla hitaasti etenkin yliopistoissa. Naisia on suhteellisesti merkittävästi vähemmän ylimmillä uraportailla kuin miehiä. Hankkeen tekemän kyselyn perusteella yliopistoissa työskentelevät naiset myös kokevat miehiä useammin, etteivät pysty jatkamaan akateemisella urallaan, vaikka haluaisivat (20 prosenttia naisista ja 14 prosenttia miehistä). Naiset ovat miehiä useammin myös sellaisissa määräaikaisissa työsuhteissa, joissa ei ole vakinaistamispolkua.

Ammattikorkeakouluissa puolestaan miehet kokivat useammin, etteivät voi jatkaa urallaan, vaikka haluaisivat (12 prosenttia miehistä ja 7 prosenttia naisista). Ammattikorkeakoulut ovat kaiken kaikkiaan naisenemmistöisiä: ammattikorkeakoulujen lehtoreista 62,9 prosenttia ja yliopettajista 51,6 prosenttia on naisia. Toisaalta naisten määrä ammattikorkeakouluissa vaihtelee paljon aloittain ja hankkeen selvityksen mukaan miehet saavat keskimäärin parempaa palkkaa niin lehtoreina kuin yliopettajinakin.

Hankkeen haastatteluissa nostettiin esille lisäksi arjen käytäntöjä,
jotka heikentävät perheen ja uran yhdistämistä ja siten heikentävät tasa-arvoisia mahdollisuuksia edetä uralla korkeakouluissa: esimerkiksi urakehityksen kannalta tärkeille konferenssimatkoille tai after work -tilaisuuksiin on vaikeampi osallistua, jos on lapsia – ja hoiva-
vastuu kotona kasautuu edelleen useammin naiselle.

Selvityksestä ilmenee myös esimerkiksi se, että naisten johtamat tutkimusryhmät olivat sukupuolijakaumaltaan tasapainoisempia tai naispainotteisempia kuin miesten johtamat ryhmät kaikilla tieteenaloilla.

Suositukset tasa-arvon parantamiseksi

KOTAMO-hankkeen loppuraportti esittelee 14 suositusta opetus- ja tutkimushenkilöstön tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden parantamiseksi suomalaisissa korkeakouluissa.

Ensimmäinen suositus on, että opetus- ja kulttuuriministeriö kutsuu koolle ja rahoittaa korkeakoulukentän tasa-arvotyötä tukevan itsenäisen, poikkihallinnollisen yhteistyöryhmän. Ryhmän tehtävä on tukea korkea-
koulujen tasa-arvotyötä tuottamalla, kokoamalla ja jakamalla tietoa hyvistä käytännöistä ja uusimmasta tutkimustiedosta tasa-arvon tilasta Suomessa ja kansainvälisesti, tekemällä toimenpidesuosituksia korkeakouluille sekä järjestämällä seminaareja ja muita tilaisuuksia tasa-arvotyön vahvistamiseksi. Ryhmä koostuu korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden sidosryhmien edustajista. Suosituksen idea pohjaa Norjassa toimivaan KIF-komiteaan.

Lue muutkin suositukset KOTAMO:n loppuraportin sivulta 84 alkaen. Suosituksia on niin kansalliselle tasolle, korkeakouluille kuin rahoittajillekin.

Lisätietoa

Selvityksen toteuttivat Demos Helsinki, Innolink, Oxford Research, Includia Leadership, tutkija Inkeri Tanhua ja professori Liisa Husu tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien, eli suomalaisten korkeakoulujen henkilöstön, johdon, rahoittajien ja alan järjestöjen kanssa. Hankkeen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

Lataa KOTAMO-hankkeen loppuraportti suomeksi ja englanniksi

Lataa hankkeen tekemän kyselyn raportti

Lue blogiteksti hankkeen kirjallisuuskatsauksesta

Lue lisää hankkeesta opetus- ja kulttuuriminiesteriön sivuilta

Kategoriat
Kirjallisuuskatsaus Tasa-arvo koulutuksessa

Kirjallisuuskatsaus opetus- ja tutkimushenkilöstön tasa-arvosta julkaistu

Tasa-arvo korkeakouluissa

KOTAMO-hankkeen kirjallisuuskatsaus on nyt julkaistu! Katsaus tarkastelee korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön tasa-arvon ja monimuotoisuuden toteutumisesta kirjallisuuden ja tilastojen perusteella. Sen ovat laatineet Inkeri Tanhua (Equality Research Helsinki) ja Juho-Matti Paavola (Oxford Research). Voit ladata katsauksen opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta: https://okm.fi/kotamo tai suoraan seuraavasta linkistä: Tanhua ja Paavola (2022) Sukupuolten tasa-arvo ja etninen tasa-arvo korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön keskuudessa – Kirjallisuuskatsaus.

Miksi sukupuolisakset eivät sulkeudu?

Yliopistoissa sukupuolten epätasa-arvo näkyy tilastollisesti parhaiten siinä, että sukupuolisakset leikkaavat edelleen naisia yliopistouran ylimmillä portailla. Naisia ja miehiä on suhteellisen tasaisesti muilla uraportailla, mutta professoritasolla naisia on enää 32,2% henkilöstöstä. Tutkimusten mukaan sukupuolisaksien hitaaseen kaventumiseen on monia syitä ja osa syistä voi yksittäin tarkasteltuna tuntya hyvin pieniltäkin.

Sukupuolijakauma yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstössä eri uraportailla 2010 ja 2020, prosenttia henkilötyövuosista (Kuvaaja 1, kirjallisuuskatsaus Tanhua ja Paavola 2022, s. 9. Lähde: Vipunen – opetushallinnon tietopalvelu: Korkeakoulujen henkilöstö).

Suomalainen tutkimus on selittänyt naisten akateemisella urallaan kohtaamia ongelmia esimerkiksi piilosyrjinnän eri muodoilla, kuten pienten tapahtumatta jäävien asioiden kasautumisella. Tapahtumatta jääminen voi olla monen tyyppistä: sitä voivat olla tuen ja kannustuksen puute, väitöskirjavaiheessa puutteellinen ohjaus tai se, ettei kutsuta tapahtumiin, projekteihin ja verkostoitumiseen mukaan. (Husu 2020).

Alakohtaiset tutkimus tarkentaa tietyillä aloilla kohdattuja ongelmia. Terveysteknologian tutkimuksesta kertova artikkeli kuvaa esimerkiksi perhevapaiden käytön hankaluuksia ja epätasa-arvosta rekrytoinnissa (Vehviläinen, Korvajärvi ja Ylijoki 2021) ja business-yliopistoa kuvaava artikkeli julkaisupaineista ja siitä, kuinka tapa määritellä akateeminen erinomaisuus tieteellisissä huippulehdissä julkaisemisen perusteella voi tuottaa epätasa-arvoa (Bell, Meriläinen, Taylor, Tienari 2020; Lund 2012).

Etniset sakset

Tilastotarkastelun mukaan näyttää siltä, että sukupuolisaksien lisäksi myös etniset sakset (tai ainakin kansalaisuussakset) leikkaavat tutkijoita kesken uran. Yliopistoissa väitöskirjatutkijoina on suhteellisen runsaasti muita kuin Suomen kansalaisia (38,5%), mutta professoritasolla enää 9,4%.

Suomen kansalaisten ja muiden maiden kansalaisten osuus eri uraportailla yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstössä 2010 ja 2020, prosenttia henkilötyövuosista. (Kuvaaja 3, kirjallisuuskatsaus Tanhua ja Paavola 2022, s. 26. Lähde: Vipunen – opetushallinnon tietopalvelu: Korkeakoulujen henkilöstö)

Mitä on etnisten saksien taustalla? Muiden kuin Suomen kansalaisten määrä on kymmenen vuoden aikana kasvanut väitöskirjatutkijoiden kohdalla voimakkaasti, mutta muutos on ollut vähäisempi muilla uraportailla. Onkin mahdollista, että tilanne tasaantuu ajan kuluessa, kun nyt väitöskirjatutkijoina toimivat ulkomaiset tutkijat etenevät akateemisella urallaan. Toisaalta näin ei välttämättä automaattisesti tapahdu. Asian seuraamista hankaloittaa myös tilastoinnin puute, sillä kansalaisuutta tarkasteltaessa piiloon jää esimerkiksi se seikka, että kauemmin Suomessa asuvat tutkijat ovat saattaneet saada Suomen kansalaisuuden, mutta edelleen kohdata epätasa-arvoa.

Tutkimusta etnisen tasa-arvon toteutumisesta suomalaisissa korkeakouluissa on tehty huomattavan vähän. Maahanmuuttajatutkijoiden haastatteluihin perustuvat tukimukset kuvaavat suomalaisia korkeakouluja maahanmuuttajatutkijoille vaikeasti avautuvina työyhteisöinä (Hoffman 2007). Artikkelit myös kertovat, että ulkomaisilla tutkijoilla saattaa olla Suomessa vähän muita uravaihtoehtoja. Vaihtoehtojen vähyys voi saada heidät jatkamaan kamppailua kovenevassa akateemisessa kilpailussa (Peura ja Jauhiainen 2018) joskus oman jaksamisen kustannuksellakin (Pappa, Elomaa ja Perälä-Lintunen 2020).

Ammattikorkeakouluista vähän tutkimusta

Kirjallisuuskatsaus käsittelee koko korkeakoulutuksen kenttää. Tutkimus kuitenkin painottuu yliopistoihin. Ammattikorkeakouluja koskevaa suomalaista tutkimusta opetus- ja tutkimushenkilöstön tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta ei juurikaan ole. Tutkimusta kaivattaisiin siis kipeästi lisää!

Tilastot kertovat sen, että tällä hetkellä ammattikorkeakouluissa työskentelee hyvin vähän muita kuin Suomen kansalaisia.

Katsaus kaivoi esille myös tiedot ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön palkoista. Naislehtori ansaitsee ammattikorkeakoulussa keskimäärin 4708 euroa ja mieslehtori
5095 euroa kuukaudessa. Alakohtaiset palkkaerot ovat vielä suuremmat. Lehtoreiden kokonaisansion keskiarvo on tekniikan alan pohjakoulutuksella 5 389 euroa, ja terveys- ja hyvinvointialan
koulutuksella 4 669 euroa kuukaudessa.

Tutkimusta rekrytoinneista ja tasa-arvoa edistävistä käytännöistä

Kirjallisuuskatsaus esittelee tutkimusta opetus- ja tutkimushenkilöstön rekrytointien tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Rekrytointikäytännöt vaihtelevat paljonkin akateemisen uran eri portailla. Esimeriksi projektitutkijoiksi rekrytoidutaan paljolti verkostojen avulla kun taas professorien rekrytoinnit ovat ammattimaisempia, mutta epätasa-arvoa tuottaa esimerkiksi akateemisen erinomaisuuden kapea määrittely.

Katsauksessa puhutaan myös tutkimusrahoituksesta, sekä esitellään suomalaista tutkimusta, joka arvioi korkeakoulujen käytäntöjä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan Suomen yliopistoissa on käytetty Ruotsiin ja Norjaan verrattuna vähän naisille kohdennettuja toimenpiteitä ja positiivista erityiskohtelua sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (Pietilä 2021).

Lataa kirjallisuuskatsaus

Olen esitellyt tässä pieniä paloja kirjallisuuskatsauksen esille tuomista asioista. Lue koko katsaus! Voit ladata sen KOTAMO-hankkeen sivuilta https://okm.fi/kotamo tai suoraan seuraavasta linkistä: Tanhua ja Paavola (2022) Sukupuolten tasa-arvo ja etninen tasa-arvo korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön keskuudessa – Kirjallisuuskatsaus.

KOTAMO-hanke

Korkeakoulujen henkilöstön tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta edistävä KOTAMO-hanke käynnistyi syksyllä 2021. Hanke perehtyy muun muassa rekrytointeihin, urakehitykseen sekä työilmapiirin tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen.

Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuurinimisteriö ja sen toteuttavat Demos Helsinki, Oxford Research, Includia Leadership, tutkija Inkeri Tanhua (Equality Research Helsinki), professori Liisa Husu ja Kaskas Media.

Lue lisää hankkeen kevään tapahtumista aiemmasta blogista, sekä KOTAMO-hankkeen sivuilta. Tulossa on muun muassa kaksi työpajaa opetus- ja tutkimushenkilöstölle: Tampereella 31.1. ja Helsingissä 12.5. (Lataa kutsu). Twitterissä hankkeesta keskustellaan aihetunnisteella #kotamohanke

Kategoriat
Tasa-arvo koulutuksessa

Opetus- ja tutkimushenkilöstön tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden edistämishanke

Korkeakoulujen henkilöstön tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta edistävä KOTAMO-hanke käynnistyi syksyllä 2021. Hanke perehtyy muun muassa rekrytointeihin, urakehitykseen sekä työilmapiirin tasa-arvoisuuteen ja yhdenvertaisuuteen.

Tulossa pian! Kirjallisuuskatsaus

Tärkein tehtäväni hankkeessa on toteuttaa kirjallisuuskatsaus. Katsaus kartoittaa korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön tasa-arvon ja monimuotoisuuden toteutumista ja ongelmia suomalaisesta näkökulmasta.

Katsauksen pääpainopisteet tulevat olemaan sukupuolten tasa-arvon ja etnisen tasa-arvon toteutuminen opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta. Katsaus ottaa huomioon niin yliopistoja kuin ammattikorkeakoulujakin koskevaa tutkimusta, joskin yliopistoja koskevaa tutkimusta on tehty selvästi enemmän.

Kirjallisuuskatsaus julkaistaan keväällä 2022. (Edit: Nyt katsaus on julkaistu! Lue blogi tai lataa suoraan Tanhua ja Paavola (2022) Sukupuolten tasa-arvo ja etninen tasa-arvo korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstön keskuudessa – Kirjallisuuskatsaus)

Kysely ja haastattelut opetus- ja tutkimushenkilöstölle

Alkuvuodesta KOTAMO-hanke kerää myös uutta tietoa toteuttamalla kyselyn suomalaisten korkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstölle. Kyselyyn tulee kohdennettuja osuuksia eri ryhmille, esimerkiksi tutkijanuran alkuvaiheessa oleville, professoreille, ammattikorkeakoulujen henkilöstölle sekä rekrytoinneista päättämässä mukana olleille. Näin saadaan monipuolista tietoa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri uravaiheissa ja käytännöissä.

Uutta tietoa kerätään myös haastatteluin, jotka suunnitellaan kirjallisuuskatsauksen ja kyselyn alustavien tulosten avulla. Yksilöhaastatteluja tehdään 10–15 kappaletta ja useamman henkilön fokusryhmähaastatteluja 5–6 kappaletta.

Hankkeessa tehdään myös maakatsaus, jossa tarkastellaan, miten verrokkimaissa on toimittu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Keväällä työpajoja

Kevään edetessä hanke järjestää korkeakouluille työpajoja, joissa pureudutaan siihen, mitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi voidaan käytännössä tehdä. (Edit: Kahteen työpajaan voi jo ilmoittautua! Ensimmäinen pidetään Tampereella 31.1. ja toinen Helsingissä 12.5. Lataa kutsu).

Hankkeen tavoitteena on myös ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä sekä kansallisia politiikatoimia, joilla voidaan vahvistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta suomalaisissa korkeakouluissa.

Toteuttajatiimi

KOTAMO-hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Kehittämishankeen toteuttavat Demos Helsinki, Oxford Research, Includia Leadership, tutkija Inkeri Tanhua, professori Liisa Husu ja Kaskas Media.

Lisätietoa

Hankkeen sivut opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilla https://okm.fi/kotamo

Twitterissä hankkeesta keskustellaan aihetunnisteella #kotamohanke