Ammattikoulussa haastattelemani opiskelijat ja opettajat puhuivat paljon kielitaidosta ja sen merkityksestä koulutusvalintoja tehdessä. Joskus kielitaidosta puhumisen taakse kuitenkin kätkeytyi muutakin, kuten rodullistamista eli henkilön oletettuun rotuun liittyviä käsityksiä. Lue lisää juuri julkaistusta artikkelistani Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education, sekä tästä blogitekstistä!
Puhe kielitaidosta voi kätkeä taakseen rasismia
Puhe kielitaidosta on usein keskiössä, kun puhutaan ”maahanmuuttajien” koulutusvalinnoista. Vaikka kielitaito on hyvin tärkeää, voi puheen taakse käytkeytyä muutakin. Puhe ”maahanmuuttajien kielitaidosta” voi olla rodullistavaa ja sen avulla voidaan esimerkiksi puolustella rasistisia, syrjiviä käytäntöjä (ks. lisää Rosa and Flores 2017: raciolinguistic perspectives).
Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että teemme usein automaattisesti jonkinlaisia oletuksia toisen ihmisen ”rodusta”. Esimerkiksi haastattelemani opiskelijat kategorisoivat toisiaan ”maahanmuuttajiksi” ja ”suomalaisiksi” perustuen toistensa ihonväriin, pukeutumiseen, puhetapaan tai siihen, milloin ja mistä toinen oli muuttanut Suomeen. Näin rodusta ei puhuttu ääneen, mutta rotuun ja etnisyyteen liittyvät seikat kuitenkin vaikuttivat siihen, miten kukin nähtiin. Myös opettajat käyttivät samoja kategorisointeja.
Tämäntyyppinen rodullistaminen on hyvin arkista, eikä sitä useinkaan voi estää, sillä se tapahtuu mielessämme automaattisesti. Tärkeämpää onkin analysoida, miten rodullistaminen esimerkiksi koulussa tapahtuu, kuinka se vaikuttaa, sekä muuttaa syrjintää aiheuttavia käytäntöjä ja oletuksia.
Nejä rodullistavaa diskurssia ammattikoulussa
Identifioin artikkelissa nejä diskurssia kielitaidosta ja maahanmuuttajuudesta. Näistä diskursseista kolme ensimmäistä kannustavat opiskelemaan ammattikoulussa, mutta ovat silti myös omalla tavallaan rodullistavia. Neljäs diskurssi eli puhe erittäin korkean tason kielitaidosta on epäkannustava ja syrjivä.
Ensimmäinen ammatilliseen koulutukseen kannustava diskurssi määrittelee ammatillisen koulutuksen ”maahanmuuttajille sopivana”. Sopivuudelle ei kuitenkaan löydy perusteita näin yleisellä tasolla ja diskurssin negatiivinen puoli on, että lukio ja yliopisto ikään kuin määrittyvät epäsopiviksi. Ei ole mitään syytä olettaa, että esimerkiksi suomen kieltä olisi helpompi oppia ammattikoulussa kuin lukiossa.
Toinen diskurssi idealisoi ”työteliäitä maahanmuuttajia”. Vaikka tälläinen puhe kuulostaa pinnalta positiiviselta, se kuitenkin sisältää oletuksen siitä, että maahanmuuttajiksi määriteltyjen ihmisten tulee olla erityisen mallikelpoisia saadakseen töitä. Opiskelijoiden kanssa keskusteltaessa kävikin ilmi, että erityinen työteliäisyys liittyy usein tilanteeseen, eikä ole niinkään yksilön ominaisuus.
Kolmannen diskurssin mukaan työllistymiseen tarvitaan ”riittävä suomen kielen taito”. Tämä diskurssi kannustaa oppimaan suomea. Haastattelemallani kone- ja tuotantotekniikan luokalla työssäoppimispaikkojen löytyminen ja työssä pärjääminen myös näyttivät väitteen todeksi. Opettajat olivat ylpeitä siitä, että heidän opiskelijansa osaavat ”ammatilliset taidot”, vaikka kielitaidossa joillain olisikin parantamisen varaa, näin ollen erottaen nämä eri taidot toisistaan.
Hammastekniikan luokalla puhe kielitaidosta oli toisenlaista. Suomen kielen osaamisen standardit kuvattiin toisinaan niin korkeiksi, että niiden oppiminen kuulosti lähes mahdottomalta. Opiskelijat myös kertoivat näkevänsä syrjintää kielitaitopuheen takana.
Mitä uutta tässä on?
Artikkeli tarjoaa esimerkin siitä, kuinka rodullistaminen tapahtuu ammattikoulun arjessa, ja kuinka rodullistava puhe voi ohjata koulutus- ja ammattivalintoja. Aiempaa tutkimusta rodullistavasta puheesta ammattilisessa koulutuksessa on vähän verrattuna peruskoulua ja yliopistoja koskevaan tutkimukseen. Kuitenkin ammattikoulu on erityinen konteksti esimerkiksi siksi, että se linkittyy muita koulutusasteita kiinteämmin työelämään. Tämä artikkeli vahvistaa keskustelua rodullistamisesta nimenomaan ammatillista koulutusta koskevassa kirjallisuudessa.
Diskurssi ammattikoulusta sopivana ja ”realistisena valintana maahanmuuttajille” on tullut esille aiemmassakin tutkimuksessa (ks. esim. Tuuli, Brunila ja Lahelma 2019). Tämä tutkimus tuo kuitenkin esille, että puhe sopivasta valinnasta voi olla harhaanjohtava: osa ammateista, joihin ammattikoulusta valmistutaan, saattaa olla ”suljettuja ammatteja”, joihin maahanmuuttajiksi nähtyjä henkilöitä ei juuri rekrytoida.
Artikkeli tuo esille myös sen, että puhe kielitaidosta voi olla hyvin erilaista eri koulutusohjelmien välillä. Erot liittyvät esimerkiksi eri teollisuudenaloilla oleviin käsityksiin siitä, kenet pitäisi työllistää ensin. Erot liittyvät myös taloudellisiin suhdanteisiin ja yritysten kokoon, sekä siihen, toimitaanko ammatissa yleensä julkisella vai yksityisellä sektorilla.
Käytännön merkitys
Rasismin peittäminen esimerkiksi kielitaidosta puhumisen taakse ei auta ratkaisemaan ongelmaa, vaan pelkästään piilottamaan sen. Kun syrjinnästä ja sen seurauksista voi keskustella esimerkiksi ammatinvalinnan ohjauksessa tai ammattiin opiskellessa, opiskelijat voivat lähteä avoimesti pohtimaan omia ratkaisujaan, eikä heidän tarvitse huomata ajautumistaan umpikujaan vasta valmistumisen jälkeen. Ammattikouluissa tarvitaankin enemmän työkaluja ja pedagogiikkaa rasismista keskusteluun ja anti-rasististen käytäntöjen juurruttamiseen.
Opettajakunnan moninaistumisesta olisi myös hyötyä, sillä näin opiskelijat saisivat paremmin itseään vastaavia esikuvia opettajista. Lisäksi tutkimus tuo esille sen, että pitää löytää lisää keinoja puuttua työpaikoilla tapahtuvaan syrjintään esimerkiksi rekrytoinnissa. Etenkin pienet yritykset saattavat tarvita tässä muita enemmän tukea.
Tutkimuksen toteutus
Haastattelin artikkelia varten hammastekniikan ja kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoita ammattikoulussa. Haastateltaviksi valikoitui kummankin aineen osalta yksi luokka, josta haastattelin kaikki haastatteluun haluavat opiskelijat. Haastatelluista hammastekniikan opiskelijoista 9/11 ja kone- ja tuotantotekniikan opiskeljoista 9/12 oli muuttanut Suomeen aikuisena tai teini-iässä. Lisäksi haastattelin samojen aineiden opettajia, yhteensä kolmea opettajaa.
Lisätietoa
Lue tämän blogitekstin pohjana oleva artikkeli kokonaisuudessaan:
Tanhua, Inkeri (2025) Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education. Journal of Vocational Education and Training, published online 2025. https://doi.org/10.1080/13636820.2025.2543591
Tutustu muuhun ammattilisen koulutuksen tutkimukseen rodullistamisesta ja maahanmuuttajuudesta:
Mustonen, Sanna (2021) “I’ll Always Have Black Hair”–Challenging Raciolinguistic Ideologies in Finnish Schools. Nordic Journal of Studies in Educational Policy 7 (3): 159–168. https://doi.org/10.1080/20020317.2021.2000093
Nazir, Mohammed Bilal (2023) Choosing Vocational Courses: Why Twelve British Pakistani Males Selected Vocational Courses at the Age of 16. Journal of Vocational Education and Training, published online 2023. https://doi.org/10.1080/13636820.2023.2248626
Puranen, Pauliina (2025) Vocational Educators Navigating Raciolinguistic Ideologies in Finnish Vocational Education. Journal of Language, Identity and Education, published online 2025. https://doi.org/10.1080/15348458.2025.2539809
Kurki, Tuuli, Kristiina Brunila, and Elina Lahelma (2019) Constituting Immigrant Care Workers Through Gendering and Racialising Practices in Education. Nordic Journal of Migration Research 9 (3): 329. https://doi.org/10.2478/njmr-2019-0009
Tanhua, Inkeri (2023) The gendering of technology education: minority ethnic students’ experiences of a women-dominated vocational dental technology programme. NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 31(3), 264–278. https://doi.org/10.1080/08038740.2022.2131908
