Avainsana: ammattikoulut

Kategoriat
Tasa-arvo koulutuksessa

Miltä tuntuu, kun ei tule tunnistetuksi? Trans- ja muunsukupuolisten kokemuksia

Trans- ja muunsukupuolisten opiskelijoiden kokemuksia käsittelevä artikkelini julkaistiin hiljattain Organization -lehdessä. Artikkelissa pohdin tunnistamatta jäämisen kokemusta, eli sitä, kun ei tule nähdyksi omana itsenään tai välttämättä ihmisenä ollenkaan. Kysyn myös, mitä opettajat voisivat tehdä paremmin. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan täältä: Tanhua (2026) Trans and nonbinary students’ experiences of unrecognition: What can teacher allies do better?

Esimerkki tunnistamatta jäämisestä

Adrian (nimi muutettu): Ensimmäinen asia, joka minulle tapahtui, kun hain tähän kouluun ja minua haastateltiin osana hakuprosessia, oli se, että haastattelusta vastannut opettaja kysyi – ennen kuin edes esittäytyi tai mitään – hän katsoi minua pitkään ja kysyi sitten: ”Oletko poika vai tyttö?”

Opettajan kysymys siitä, onko Adrian poika vai tyttö, kielii kaksijakoisesta sukupuolinormista (binäärinormista): on oltava poika tai tyttö. Kysymyksen täräyttäminen aivan ensimmäiseksi haastattelussa kertoo normin voimakkuudesta. Opettajalla oli vaikeuksia nähdä normiin sopimatonta ihmistä ihmisenä tai esimerkiksi meidän tulevana opiskelijana. Muunsukupuolinen Adrian jäi tunnistamatta.

Kyseinen esimerkki ei kuitenkaan ole kokonaan surullinen. Haastattelun vaikeasta tilanteesta päästiin eteenpäin ja Adrian onnistui lopulta olemaan haastattelussa avoin ja saamaan opiskelupaikan. Avoimuus ja kontaktin luominen tunnistamatta jäämisen jälkeen vaativat rohkeutta ja usein myös sitä, että on saanut tukea ja kannustusta elämässään.

Mitä tunnistaminen on?

Tarkoitan tunnistamisella esimerkiksi Judith Butlerin ja Georg Hegelin (1770–1831) käyttämää käsitettä, joka englanniksi on recognition. Tunnistetuksi tuleminen tuntuu hyvältä ja ihminen kaipaa sitä. Opettajan antama positiivinen palaute hyvin tehdystä työstä tai opiskelukavereiden arvostus reiluna tyyppinä ovat esimerkkejä tästä.

Tunnistaminen muokkaa minäkäsitystämme ja identiteettiämme. Se osoittaa myös, kuinka riippuvaisia olemme toisista oman identiteettimme luomisessa.

Butlerin mukaan tunnistaminen on aina osittaista: kukaan ei voi koskaan tulla täydellisen oikein nähdyksi joka tavalla. Toisinaan tunnistaminen voi olla väärin tunnistamista, eli esimerkiksi transfobisen stereotypian näkemistä ihmisen sijaan. Tunnistaminen on Butlerin mukaan myös ehdollista, eli tulemme tunnistetuksi, kunhan onnistumme täyttämään tietyt ulkonäön ja käyttäytymisen normit. Esimerkiksi binäärinormin lävistämässä yhteiskunnassa muunsukupuolisen (ei-binäärin) ihmisen on vaikeampi tulla tunnistetuksi.

Mitä uutta tässä on?

Aiempi trans- ja muunsukupuolisten kokemuksiin perustuva organisaatiotutkimus on usein kysynyt, miten transihmiset ilmaisevat työssä tai koulussa sukupuoltaan ja voivatko he haastaa organisaatioiden sukupuolinormeja. Nämä tutkimukset ovat tuoneet monipuolista tietoa siitä, miten transihmiset usein joutuvat neuvottelemaan sukupuolestaan ja sen ilmaisusta. Normien haastaminen ei ole helppoa.

Haluan kuitenkin katsoa asiaa toisesta kulmasta. Tarkastelen, miten transihmiset kokevat tulevansa tunnistetuiksi / tunnistamattomiksi organisaatioissa. Näen, että heidän tunnistamisensa on muiden käsissä ja näin myös organisaatioiden yhdenvertaisuuden kehittäminen ja normien murtaminen ovat ennen kaikkea muiden tehtäviä.

Jatkankin artikkelissani keskustelua myös liittolaisuudesta ja solidaarisesta tukemisesta. Haastattelin artikkeliin opiskelijoiden lisäksi heidän opettajiaan. Nämä opettajat ovat liittolaisia siinä mielessä, että he haluavat tukea trans- ja muunsukupuolisia opiskelijoitaan. Normit kuitenkin rajoittivat heidänkin ymmärrystään.

Mitä opettajat voisivat tehdä paremmin?

Opiskelijat toivoivat opettajia ennen kaikkea puuttumaan näkemäänsä väkivaltaan ja kiusaamiseen, kuten transfobisiin kommentteihin ja tahalliseen väärinsukupuolittamiseen. Näihin puuttuminen tuo opiskelijoille rohkeutta nostaa esille myös muita hienovaraisempia ongelmia. Vihamielisessä ilmapiirissä se on mahdotonta.

Monet pienet käytännöt voivat estää tunnistamattomuuden kokemuksia. Esimerkiksi opiskelijoita ei tulisi puhutella ”tyttöinä ja poikina” tai ”naisina ja miehinä”, tulisi mahdollistaa itse valitun nimen käyttö ja tietojärjestelmien sukupuoli- ja nimitietojen päivityksen tulisi olla helppoa.

Parhaiten trans- ja muunsukupuoliset opiskelijat kokivat tulleensa tunnistetuiksi silloin, kun opetus mursi binäärinormin. Tällöin he huomasivat, että heidän kykynsä ajatella normeja laajemmin voi olla vahvuus. Oma sukupuoli-identiteetti ja ammatillinen identiteetti kietoituivat positiivisesti yhteen.

Lisätietoa

Lue tämän blogitekstin pohjana oleva artikkeli kokonaisuudessaan: Tanhua (2026) Trans and nonbinary students’ experiences of unrecognition: What can teacher allies do better? Organization, published online 2026. https://doi.org/10.1177/13505084261447962

Lue lisää tunnistamisesta ja Judith Butlerista

Ikäheimo, Heikki; Lepold, Kristina ja Stahl, Titus (toim.) (2021) Recognition and Ambivalence. Columbia University Press. Tarjoaa suhteellisen helposti ymmärrettävää tietoa tunnistamisesta sekä Butlerin kirjoittaman luvun Recognition and the social bond.

Butler, Judith (2024) Who’s Afraid of Gender? Straus and Giroux. Tämä on Butlerin uusin kirja, jossa hän käsittelee sukupuolinormeja. Se on myös suomennettu otsikolla Kuka pelkää sukupuolta?

Youtube-video, jossa Jack Halberstam haastattelee Judith Butleria uudesta kirjasta ja Butler kertoo myös, että hänet voi luokitella ei-binääriksi: https://www.youtube.com/watch?v=ChLv2wK0Eqs

Tutustu organisaatiotutkimukseen muunsukupuolisten kokemuksista

Hyviä esimerkkejä tutkimuksista, joissa keskustellaan sukupuolen ilmaisusta / tekemisestä:

Connell, Catherine (2010) Doing, undoing, or redoing gender? Learning from the workplace experiences of transpeople. Gender & Society 24(1): 31–55.

Muhr, Sara Louise; Sullivan, Katie Rose ja Rich, Craig (2016) Situated transgressiveness: Exploring one transwoman’s lived experiences across three situated contexts. Gender Work and Organization 23(1): 52–70. https://doi.org/10.1111/gwao.12093

Thanem, Torkild; Wallenberg, Louise (2016) Just doing gender? Transvestism and the power of underdoing gender in everyday life and work. Organization 23(2): 250–271. https://doi.org/10.1177/1350508414547559

Jeanes, Emma; Janes, Kristy (2021) Trans men doing gender at work. Gender Work and Organization 28(4): 1237–1259. https://doi.org/10.1111/gwao.12675

Muita organisaatiotutkimuksen näkökulmia trans- ja muunsukupuolisten kokemuksiin:

O’Shea, Saoirse Caitlin (2020) Working at gender? An autoethnography. Gender Work and Organization 27(6): 1438–1449. https://doi.org/10.1111/gwao.12513. Artikkelissaan O’Shea kertoo omien kokemustensa perusteella siitä, miten paljon työtä hänen ei-binäärinen sukupuolensa tuottaa muiden ihmisten reaktioiden takia, ja miten nämä kokemukset ovat yhteydessä työhön ja työttömyyteen.

Tyler, Melissa; Vachhani Sheena (2021) Chasing rainbows? A recognition-based critique of Primark’s precarious commitment to inclusion. Organization 28(2): 247–265. https://doi.org/10.1177/1350508420961530. Artikkeli osoittaa, että yritysten kaupalliset kampanjat esim. Pride-tuotteiden myynnissä eivät vielä takaa, että transihmiset tunnistetaan ja heitä kohdellaan hyvin työntekijöinä.

Odland, Toby (2025) Re-framing in Friction. On Trans-inclusive Enactment of Gender Equality Aims. Linköping University. Available at: https://doi.org/10.3384/9789180759519. Väitöskirja kertoo, kuinka tasa-arvotyöntekijät Ruotsissa pyrkivät sisällyttämään trans- ja muunsukupuolisten asemaa parantavia käytäntöjä tasa-arvotyöhön, mikä toisinaan nojaa binäärisiin käsityksiin sukupuolesta.

Kategoriat
Segregaation purku Tasa-arvo koulutuksessa

Väitöstutkimus ammatillisen segregaation uusiutumisesta

Ammatillinen segregaatio, eli se, että eri ryhmät työskentelevät eri aloilla ja ammateissa, on Suomessa vahvaa. Väitöskirjatutkimukseni näyttää, kuinka sukupuolittuneet ja rodullistetut stereotyyppiset oletukset ylläpitävät segregaatiota ammatillisessa koulutuksessa.

Sitkeät stereotypiat vaikuttavat yhä siihen, kuka tekee mitäkin töitä Suomessa

Esimerkiksi sukupuolen mukaista segregaatiota seurataan Suomessa tarkasti ja se on edelleen vahvaa. Viime aikoina esillä ollut tutkimus on selittänyt sukupuolen mukaisen segregaation uusiutumista esimerkiksi erilaisilla kiinnostuksen kohteilla ja pystyvyyskokemuksilla.

Tanhuan väitöstutkimus näyttää, miten stereotyyppiset oletukset tuottavat segregaatiota. Ne vaikuttavat myös kiinnostuksen syntymisen taustalla.

”Esimerkiksi tekniikan aloihin liitetyt mielikuvat ovat sukupuolittuneita, mikä vaikuttaa siihen, kuka näistä aloista kiinnostuu ja kuinka häneen alalla suhtaudutaan”, Tanhua selventää.

Vaikka stereotypiat ovat sitkeitä, tietyn ammatin tai tehtävän sukupuolistereotypiat voivat muuttua.

”Naisilla ei siis ole sisäsyntyistä kiinnostuksen puutetta tehdä maskuliinisina nähtyjä työtehtäviä, vaan halu toimia näissä tehtävissä riippuu tilanteesta ja siitä, miten heihin työssä suhtaudutaan”, kiteyttää Tanhua.

Tutkimuksessa puhutaan myös trans- ja muunsukupuolisista opiskelijoista. Tanhuan mukaan on tärkeää käsitellä muitakin sukupuoleen perustuvia jakoja, kuin jakoa naisten ja miesten välillä. Esimerkki segregaatiosta trans- ja muunsukupuolisten kohdalla on, että he usein välttävät miesenemmistöisiä aloja.

”Trans- ja muunsukupuolisten opiskelijoiden kokemuksia leimaa tunnistamatta jääminen, eli heitä ei aina tunnisteta ja arvosteta omana itsenään”, Tanhua kertoo.

Tämä vaikuttaa myös ammatinvalintaan ja opiskeluun, sillä ne tilanteet, joissa kohtaa arvostusta omana itsenään, muodostuvat hyvin tärkeiksi.

Myös maahanmuuttajiin liitetyt mielikuvat ovat täynnä stereotypioita. Tanhua tuo esiin, että yksi esimerkki stereotyyppisestä yleistyksestä on väite siitä, että ammattikoulu sopii maahanmuuttajille.

”Näiden tavallaan positiivisten diskurssien negatiivinen puoli on, että lukio ja yliopisto ikään kuin määrittyvät epäsopiviksi. Käsitykset siitä, ketä pidetään maahanmuuttajana, heijastavat myös rodullistamista, ja syrjintä voi kätkeytyä kielitaitoa korostavan puheen taakse”, Tanhua lisää.

Voit lukea lehdistötiedotteen myös englanniksi ja ruotsiksi.

Väitös pidetään Hankenilla ja etänä

Inkeri Tanhua väittelee 22.5.2026, Kauppakorkeakoulu Hanken, Arkadiankatu 22, Helsinki. Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä:
https://go.hanken.fi/defence-tanhua

Vastaväittäjä: Professori Sara Louise Muhr, Copenhagen Business School

Kustos: Professori Janne Tienari, Kauppakorkeakoulu Hanken

Lue lisää väitöskirjasta suomeksi

Kirjoitin väitöskirjasta suomeksi blogitekstin Ami-säätiölle, joka on yksi väitöskirjani rahoittajista. Ami-säätiön blogin voi lukea täältä: https://ami.fi/uutiset/vaitostutkimus-ammatillisen-segregaation-uusiutumisesta/

Olen kirjoittanut kahdesta väitöskirjani artikkelista suomenkieliset blogitekstit, ja kirjoitan kolmannestakin pian väitöksen jälkeen. Blogitekstit löytää seuraavasti:

Artikkelin 1 blogi: Tekniikan alat sukupuolittuvat uusin tavoin

Artikkelin 3 blogi: Miksi puhe kielitaidosta voi rodullistaa?

Väitöskirjan ja alkuperäiset artikkelit löytää täältä

Väitöskirja on ns. artikkeliväitöskirja, eli se koostuu väitöskirjan esittelevästä johdantoesseestä, sekä kolmesta tutkimusartikkelista. Kaikki artikkelit on nyt julkaistu ja ne löytyvät myös suoraan ne julkaisseista lehdistä.

Väitöskirjan johdantoesseen, sekä sen julkaisun aikaan julkaistut artikkelit voi lukea täältä: Tanhua (2025) (Re)producing occupational segregation: Discourses and experiences of exclusion in vocational education, Doctoral dissertation, Hanken School of Economics

Artikkelin 1 tekniikan alojen sukupuolittumisesta voit lukea myös täältä: Tanhua (2023) The gendering of technology education: minority ethnic students’ experiences of a women-dominated vocational dental technology programme, NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 31:3, 264–278.

Artikkelin 2 trans- ja muunsukupuolisten opiskelijoiden kokemuksista voit lukea täältä: Tanhua (2026) Trans and nonbinary students’ experiences of unrecognition: What can teacher allies do better? Organization, 00:00, 1–22.

Artikkelin 3 rodullistavista diskursseista voit lukea täältä: Tanhua (2025) Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education, Journal of Vocational Education & Training, 00:00, 1–18.

Kategoriat
Tasa-arvo koulutuksessa

Miksi puhe kielitaidosta voi rodullistaa?

Ammattikoulussa haastattelemani opiskelijat ja opettajat puhuivat paljon kielitaidosta ja sen merkityksestä koulutusvalintoja tehdessä. Joskus kielitaidosta puhumisen taakse kuitenkin kätkeytyi muutakin, kuten rodullistamista eli henkilön oletettuun rotuun liittyviä käsityksiä. Lue lisää juuri julkaistusta artikkelistani Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education, sekä tästä blogitekstistä!

Puhe kielitaidosta voi kätkeä taakseen rasismia

Puhe kielitaidosta on usein keskiössä, kun puhutaan ”maahanmuuttajien” koulutusvalinnoista. Vaikka kielitaito on hyvin tärkeää, voi puheen taakse käytkeytyä muutakin. Puhe ”maahanmuuttajien kielitaidosta” voi olla rodullistavaa ja sen avulla voidaan esimerkiksi puolustella rasistisia, syrjiviä käytäntöjä (ks. lisää Rosa and Flores 2017: raciolinguistic perspectives).

Rodullistamisella tarkoitetaan sitä, että teemme usein automaattisesti jonkinlaisia oletuksia toisen ihmisen ”rodusta”. Esimerkiksi haastattelemani opiskelijat kategorisoivat toisiaan ”maahanmuuttajiksi” ja ”suomalaisiksi” perustuen toistensa ihonväriin, pukeutumiseen, puhetapaan tai siihen, milloin ja mistä toinen oli muuttanut Suomeen. Näin rodusta ei puhuttu ääneen, mutta rotuun ja etnisyyteen liittyvät seikat kuitenkin vaikuttivat siihen, miten kukin nähtiin. Myös opettajat käyttivät samoja kategorisointeja.

Tämäntyyppinen rodullistaminen on hyvin arkista, eikä sitä useinkaan voi estää, sillä se tapahtuu mielessämme automaattisesti. Tärkeämpää onkin analysoida, miten rodullistaminen esimerkiksi koulussa tapahtuu, kuinka se vaikuttaa, sekä muuttaa syrjintää aiheuttavia käytäntöjä ja oletuksia.

Nejä rodullistavaa diskurssia ammattikoulussa

Identifioin artikkelissa nejä diskurssia kielitaidosta ja maahanmuuttajuudesta. Näistä diskursseista kolme ensimmäistä kannustavat opiskelemaan ammattikoulussa, mutta ovat silti myös omalla tavallaan rodullistavia. Neljäs diskurssi eli puhe erittäin korkean tason kielitaidosta on epäkannustava ja syrjivä.

Ensimmäinen ammatilliseen koulutukseen kannustava diskurssi määrittelee ammatillisen koulutuksen ”maahanmuuttajille sopivana”. Sopivuudelle ei kuitenkaan löydy perusteita näin yleisellä tasolla ja diskurssin negatiivinen puoli on, että lukio ja yliopisto ikään kuin määrittyvät epäsopiviksi. Ei ole mitään syytä olettaa, että esimerkiksi suomen kieltä olisi helpompi oppia ammattikoulussa kuin lukiossa.

Toinen diskurssi idealisoi ”työteliäitä maahanmuuttajia”. Vaikka tälläinen puhe kuulostaa pinnalta positiiviselta, se kuitenkin sisältää oletuksen siitä, että maahanmuuttajiksi määriteltyjen ihmisten tulee olla erityisen mallikelpoisia saadakseen töitä. Opiskelijoiden kanssa keskusteltaessa kävikin ilmi, että erityinen työteliäisyys liittyy usein tilanteeseen, eikä ole niinkään yksilön ominaisuus.

Kolmannen diskurssin mukaan työllistymiseen tarvitaan ”riittävä suomen kielen taito”. Tämä diskurssi kannustaa oppimaan suomea. Haastattelemallani kone- ja tuotantotekniikan luokalla työssäoppimispaikkojen löytyminen ja työssä pärjääminen myös näyttivät väitteen todeksi. Opettajat olivat ylpeitä siitä, että heidän opiskelijansa osaavat ”ammatilliset taidot”, vaikka kielitaidossa joillain olisikin parantamisen varaa, näin ollen erottaen nämä eri taidot toisistaan.

Hammastekniikan luokalla puhe kielitaidosta oli toisenlaista. Suomen kielen osaamisen standardit kuvattiin toisinaan niin korkeiksi, että niiden oppiminen kuulosti lähes mahdottomalta. Opiskelijat myös kertoivat näkevänsä syrjintää kielitaitopuheen takana.

Mitä uutta tässä on?

Artikkeli tarjoaa esimerkin siitä, kuinka rodullistaminen tapahtuu ammattikoulun arjessa, ja kuinka rodullistava puhe voi ohjata koulutus- ja ammattivalintoja. Aiempaa tutkimusta rodullistavasta puheesta ammattilisessa koulutuksessa on vähän verrattuna peruskoulua ja yliopistoja koskevaan tutkimukseen. Kuitenkin ammattikoulu on erityinen konteksti esimerkiksi siksi, että se linkittyy muita koulutusasteita kiinteämmin työelämään. Tämä artikkeli vahvistaa keskustelua rodullistamisesta nimenomaan ammatillista koulutusta koskevassa kirjallisuudessa.

Diskurssi ammattikoulusta sopivana ja ”realistisena valintana maahanmuuttajille” on tullut esille aiemmassakin tutkimuksessa (ks. esim. Tuuli, Brunila ja Lahelma 2019). Tämä tutkimus tuo kuitenkin esille, että puhe sopivasta valinnasta voi olla harhaanjohtava: osa ammateista, joihin ammattikoulusta valmistutaan, saattaa olla ”suljettuja ammatteja”, joihin maahanmuuttajiksi nähtyjä henkilöitä ei juuri rekrytoida.

Artikkeli tuo esille myös sen, että puhe kielitaidosta voi olla hyvin erilaista eri koulutusohjelmien välillä. Erot liittyvät esimerkiksi eri teollisuudenaloilla oleviin käsityksiin siitä, kenet pitäisi työllistää ensin. Erot liittyvät myös taloudellisiin suhdanteisiin ja yritysten kokoon, sekä siihen, toimitaanko ammatissa yleensä julkisella vai yksityisellä sektorilla.

Käytännön merkitys

Rasismin peittäminen esimerkiksi kielitaidosta puhumisen taakse ei auta ratkaisemaan ongelmaa, vaan pelkästään piilottamaan sen. Kun syrjinnästä ja sen seurauksista voi keskustella esimerkiksi ammatinvalinnan ohjauksessa tai ammattiin opiskellessa, opiskelijat voivat lähteä avoimesti pohtimaan omia ratkaisujaan, eikä heidän tarvitse huomata ajautumistaan umpikujaan vasta valmistumisen jälkeen. Ammattikouluissa tarvitaankin enemmän työkaluja ja pedagogiikkaa rasismista keskusteluun ja anti-rasististen käytäntöjen juurruttamiseen.

Opettajakunnan moninaistumisesta olisi myös hyötyä, sillä näin opiskelijat saisivat paremmin itseään vastaavia esikuvia opettajista. Lisäksi tutkimus tuo esille sen, että pitää löytää lisää keinoja puuttua työpaikoilla tapahtuvaan syrjintään esimerkiksi rekrytoinnissa. Etenkin pienet yritykset saattavat tarvita tässä muita enemmän tukea.

Tutkimuksen toteutus

Haastattelin artikkelia varten hammastekniikan ja kone- ja tuotantotekniikan opiskelijoita ammattikoulussa. Haastateltaviksi valikoitui kummankin aineen osalta yksi luokka, josta haastattelin kaikki haastatteluun haluavat opiskelijat. Haastatelluista hammastekniikan opiskelijoista 9/11 ja kone- ja tuotantotekniikan opiskeljoista 9/12 oli muuttanut Suomeen aikuisena tai teini-iässä. Lisäksi haastattelin samojen aineiden opettajia, yhteensä kolmea opettajaa.

Lisätietoa

Lue tämän blogitekstin pohjana oleva artikkeli kokonaisuudessaan:

Tanhua, Inkeri (2025) Racialised discourses on migrants and language skills in Finnish vocational education. Journal of Vocational Education and Training, published online 2025. https://doi.org/10.1080/13636820.2025.2543591

Tutustu muuhun ammattilisen koulutuksen tutkimukseen rodullistamisesta ja maahanmuuttajuudesta:

Mustonen, Sanna (2021) “I’ll Always Have Black Hair”–Challenging Raciolinguistic Ideologies in Finnish Schools. Nordic Journal of Studies in Educational Policy 7 (3): 159–168. https://doi.org/10.1080/20020317.2021.2000093

Nazir, Mohammed Bilal (2023) Choosing Vocational Courses: Why Twelve British Pakistani Males Selected Vocational Courses at the Age of 16. Journal of Vocational Education and Training, published online 2023. https://doi.org/10.1080/13636820.2023.2248626

Puranen, Pauliina (2025) Vocational Educators Navigating Raciolinguistic Ideologies in Finnish Vocational Education. Journal of Language, Identity and Education, published online 2025. https://doi.org/10.1080/15348458.2025.2539809

Kurki, Tuuli, Kristiina Brunila, and Elina Lahelma (2019) Constituting Immigrant Care Workers Through Gendering and Racialising Practices in Education. Nordic Journal of Migration Research 9 (3): 329. https://doi.org/10.2478/njmr-2019-0009

Tanhua, Inkeri (2023) The gendering of technology education: minority ethnic students’ experiences of a women-dominated vocational dental technology programme. NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research, 31(3), 264–278. https://doi.org/10.1080/08038740.2022.2131908

Kategoriat
Segregaation purku

Tekniikan alat sukupuolittuvat uusin(?) tavoin

Tekniikan alojen sukupuolittumista käsittelevä artikkelini julkaistiin joulukuussa 2022 nettiversiona ja 2023 painettuna NORA:ssa (Nordic Journal of Feminist and Gender Research). Artikkeli koskee naisenemmistöistä hammastekniikan alaa ja voit ladata sen kokonaisuudessaan luettavaksi täältä: Tanhua (2023) The Gendering of Technology Education: minority Ethnic Students’ Experiences of a Women-Dominated Vocational Dental Technology Programme.

Onko tekniikalla pakko olla sukupuoli?

Olisi hienoa, jos tekniikkaan liitetyt mielikuvat eivät olisi niin sukupuolittuneita. Tällöin kaikkien olisi helpompi kokea mikä tahansa tekniikan ala itselleen sopivaksi. Ikävä kyllä tekniikalla kuitenkin on sukupuoli, nimenomaan siinä mielessä, että eri tekniikat ja tekniikan alat koetaan maskuliinisiksi tai feminiiniksi.

Monet tutkijat ovat näyttäneet, kuinka tekniikka liitetään miehiin ja maskuliinisuuteen (Cockburn, 1985; Faulkner, 2000; Mellström, 2002; Vehviläinen, 2005; Wajcman, 2010). Marja Vehviläinen (2015) myös muistuttaa, että vaikka tekniikan sukupuolittumista on tutkittu paljon, sen sukupuolittuminen kuitenkin arkikeskustelussa usein kielletään.

Yhtenä esimerkkinä tekniikan sukupuolittumisesta Faulkner (2000, 2001) nostaa esille sen, että usein miellämme teknisen ja sosiaalisen toistensa vastakohtina ja liitämme ensimmäisen enemmän miehiin ja toisen enemmän naisiin. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi sen tyyppiseen ajatteluun, että teknistä alaa ei kannata valita, jos on sosiaalisesti lahjakas. Mielleyhtymä on toki hyvin stereotyyppinen; todellisuudessa monissa teknisen alan töissä tarvitaan sosiaalisia taitoja, kuten kykyä toimia tiimissä.

Hammastekniikka on sekä maskuliinista että feminiinistä

Kaikkia tekniikan aloja ei toki pidetä yksinomaan maskuliinisina ja miehiin liittyvinä. Hammastekniikka on yksi hyvä esimerkki tästä. Ala on naisenemmistöinen ja artikkeliani varten haastattelemani alan opiskelijat kuvasivat oppiainetta sekä maskuliinisin että feminiinisin tavoin.

Tärkein hammastekniikan feminiiniseksi määrittelevä diskurssi oli puhua hammastekniikasta tarkkana käsin tehtävänä työnä. Mielikuva tarkasta työstä pienten instrumenttien kanssa oli ollut monille haastatelluille opiskelijoille tärkeä syy hakeutua alalle.

Hammastekniikka vaatii kuitenkin tarkkuuden lisäksi myös voimaa ja siinä käytetään isojakin koneita. Osa työvaiheista on myös sotkuisia. Varsinkin alaa opiskelevat naiset kertoivat, että nämä hammastekniikan puolet olivat tulleet heille koulutuksen aikana yllätyksenä. Heitä ei kuitenkaan haitannut se, että heidän alansa sisälsi näitä maskuliinisinakin pidettyjä työtehtäviä, vaan he olivat ylpeitä myös näiden töiden oppimisesta.

Käytännön merkitys

Vaikka hammastekniikkaa opiskelevat naiset olivat valinneet alan feminiinisten mielikuvien perusteella, he olivat valmiita hyväksymään, että alan työtehtävät eivät täysin vastanneet näitä mielikuvia. Tästä havainnosta voi löytää muutospotentiaalia. Naiset (myös itsensä feminiinisiksi mieltävät naiset) ovat valmiita kaikenlaisiin tekniikan alan töihin, kunhan voivat tutustua työhön ja nähdä sen omalle identiteetilleen sopivana.

Uusia työntekijöitä etsivät työnantajat sekä koulutuksen tarjoajat voivat hyödyntää monenlaisia mielikuvia eri tekniikan aloista. Mielikuvilla voi leikitellä ja monet alat voi näin saada näyttämään sekä maskuliinisilta että feminiinisiltä. Toki samalla on tärkeää tarjota mahdollisimman totuudenmukainen kuva kustakin alasta ja työstä.

On tärkeää huomata, että kaikki tekniikan alat eivät ole miesenemmistöisiä. Naisenemmistöisistäkin teknisistä aloista tulee puhua teknisinä aloina ja ne tulee ottaa huomioon, kun keskustellaan teknisten alojen miehisyydestä ja työelämän sukupuolenmukaisesta eriytymisestä. Tämän huomioiminen voi saada naisetkin pohtimaan myös kaikkia teknisiä aloja mahdollisina vaihtoehtoina.

Mitä uutta tässä on?

Vaikka tekniikan alojen sukupuolittumista on tutkittu 1980-luvulta lähtien paljon, on vieläkin hyvin vähän tutkimusta siitä, kuinka naisenemmistöiset tekniset alat sukupuolittuvat. Lisätutkimusta aiheesta siis tarvitaan! Lisäksi aihetta ei tietääkseni ole ennen tätä artikkelia tutkittu ammatillisen koulutuksen osalta.

Yksi hyvä esimerkki korkeakouluihin kohdistuvasta tutkimuksesta on Andreas Ottemon Göteborgin yliopistossa tekemä väitöskirja. Ottemo huomasi, että kemiantekniikka on usein feminiinisenäkin nähty tasa-ala, jota samalla pidetään opiskelijoiden ja opettajien kesken äärimmäisen teknisenä ja vaikeana alana. Miksi naiset hakeutuvat teknisistä aloista yhdelle vaikeimpana pidetyistä?

Ottemon mukaan etenkin naisia hakeutuu opiskelemana kemiantekniikkaa siksi, että ala yhdistyy heidän mielessään lukion ja yläasteen kemianopintoihin ja laboratoriotyöskentelyyn. Alan teknisyys oli monille opiskelijoille selviynnyt vasta opintojen aikana. He kuitenkin viihtyivät valitsemallaan alalla ja opiskelijakulttuuri oli muodostunut sellaiseksi, että se tuki monenlaisia opiskelijoita. Samoin kuin hammastekniikan opiskelijatkin, opiskelijat olivat viihtyneet teknisellä alalla, vaikka olivatkin sille päätyneet alunperin hieman vajavaisten mielikuvien perusteella.

Toinen artikkelin esiin tuoma uusi asia on intersektionaalinen lähestymistapa. Ammatillisessa koulutuksessa ja etenkin hammastekniikan opinnoissa on paljon Suomeen aikuisena muuttaneita opiskelijoita. Yhteensä haastattelin 11 hammastekniikan opiskelijaa ja heistä 9 oli muuttanut Suomeen aikuisena tai teini-iässä. Maahanmuuttajuus oli siis aihe, jota ei mitenkään voinut jättää artikkelissa huomioimatta.

Maahan muuttaneet opiskelijat olivat erittäin huolissaan työllistymismahdollisuuksistaan. Sukupuolittuneiden mielikuvien ohjaamana he olivat ikään kuin joutuneet harhaanjohdetuiksi; he olivat hakeutuneet alalle, jolla maahan muuttaneiden työllistyminen on ainakin tämän luokan haastattelujen perusteella vaikeaa. Seuraukset ovatkin mahdollisesti tälle ryhmälle ihan muuta kuin työllistyminen pienipalkkaiselle naisenemmistöiselle alalle.

Tutkimuksen toteutus

Haastattelin artikkelia varten hammastekniikan opiskelijoita. Haastateltaviksi valikoitui yksi peruskoulupohjaisessa koulutuksessa hammastekniikkaa opiskeleva luokka. Luokan kahdestatoista opiskelijasta yksitoista osallistui haastatteluihin. Haastatelluista opiskelijoista 8 oli naisia ja 3 miehiä.

Haastateltavista 9 oli muuttanut Suomeen aikuisena tai teini-iässä. Ammatillisessa koulutuksessa on tyypillisesti enemmän maahanmuuttaneita opiskelijoita kuin muilla koulutusasteilla, mutta hammastekniikan opikelijoissa on silti ammattillisen koulutuksen sisälläkin poikkeuksellisen paljon maahan muuttaneita opiskelijoita.

Haastattelujen analysointimeneltemänä oli diskurssianalyysi. Haastattelut toteutettiin osana Euroopan sosiaalirahaston SEGLI-hankketta, jossa selvitettiin syitä työelämän ja koulutuksen sukupuolenmukaiseen jakautumiseen. Artikkelin on tarkoitus tulla osaksi Hanken Svenska Handelshögskolanissa valmistelemaani väitöskirjaa. Väitöskirjatutkimustani ovat tukeneet Marcus Wallenbergin säätiö ja Liikesivistysrahasto.

Lisätietoa

Lue tämän blogitekstin pohjana oleva artikkeli kokonaisuudessaan täältä: Tanhua (2023) The Gendering of Technology Education: minority Ethnic Students’ Experiences of a Women-Dominated Vocational Dental Technology Programme

Lue Wendy Faulknerin (2000) artikkeli Dualisms, Hierarchies and Gender in Engineering vastakkainasetteluista ajattelussamme TAI lainaa kirjastosta/e-kirjana Tieto, tiede ja sukupuoli (2015), jossa Marja Vehviläinen jäsentää kappaleessa ”Teknologian miehisten käytäntöjen jäljillä: teknologian sukupuolen tutkimuksesta” kansainvälistä kirjallisuutta sujuvasti suomeksi

Tutustu uudehkoon pohjoismaiseen tutkimukseen

Andreas Ottemon (2015) Göteborgin yliopistossa tekemä väitöskirja Kön, Kropp, Begär Och Teknik: Passion Och Instrumentalitet På Två Tekniska Högskoleprogram [Gender, Body, Desire, and Technology: Passion and Instrumentality in Two Technical University Programs]

Julia Orupabon (2018) artikkeli Cultural stereotypes and professional self-socialisation in the transition from education to work analysoi tietotekniikan, biolääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijoiden kokemuksia Norjassa

Hyödynnä hankkeiden tuottamia hyviä käytäntöjä

Ota käyttöön NAU-hankkeen laatimia tekniikan alan tasa-arvon edistämisen keinoja, sekä lue blogeja ja uratarinoita tekniikan alalta

Seuraa terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen hanketta Segregaation purku – työkaluja tasa-arvoisempaan työelämään ja lue hankkeen blogiteksti Jokaisella työpaikalla tulisi olla käytössä keinoja sukupuolen mukaisen eriytymisen purkamiseksi

Lue SEGLI-hankkeen (2016-2019) julkaisut Miksi sukupuoli vaikuttaa alavalintaan? ja Koulutusvalintoihin vaikuttaneet syyt kahdella erilaisella teknisellä alalla, sekä selaa hankkeen oppilaitosten kanssa kehittämiä käytäntöjä segregaation purkamiseksi